Tällä kertaa talkoolaisena Musareissa

Kyllähän talkoolaisuus antoi toisen ulottuvuuden perusfestarivieraan rooliin verrattuna. Muutaman päivän elimme festarikuplassa. Kutina jäi päälle ja uskon ensi vuonnakin sieltä talkoolaisena itseni löytävän.

Ensimmäisen kerran kävin Valkeakosken Työväen Musiikkitapahtumassa joskus 2000-luvun alussa. Heti kiinnitin huomiota hyviin järjestelyihin. Vessoja oli riittävästi, yleisilme oli siisti ja homma pelitti kaikin puolin. Kun kävin Musareissa uudestaan ja uudestaan, päädyin samaan päätelmään joka kerta. Kaunis vesimaisema tehtaanpiippujen vieressä luo hienon lisäefektin tapahtumalle. Kaupungin koko on kompakti ja kävellen pääsee joka paikkaan. Lisäksi esiintyjissä on ollut paljon minun suosikkejani. Olen nähnyt niin Eput, Hectorin kuin J. Karjalaisenkin. Pelle Miljoona esiintyi puhallinorkesterin kanssa, joten Valkeakoskella voi nähdä tavallisuudesta poikkeavia kokoonpanoja. Tänä vuonna erityisesti innosti Kolmas Nainen, Saimaa, Arppa ja Atomirotta. Liikuttavaa on nähdä, että uudet sukupolvet löytävät bändit, jotka ovat aloittaneet ennen heidän syntymäänsä. Siellä fanitetaan ja lauletaan yhdestä suusta. Musiikin ohella on keskusteluita ja muuta oheisohjelmaa, kuten taidenäyttelyitä.

Tämä vuosi 2024 oli erikoinen muihin lukuisiin festarivuosiin verrattuna. Olin Tietolan koululla Vesa Tuomisen vetämässä majoitustiimissä yhtenä talkoolaisena huolehtimassa, että siellä yöpyvillä ovat fasiliteetit kunnossa. Vesa on puheenjohtajana Työväen Sivistysliiton Lahden Seudun opintojärjestössä. Hän kertoo itse aloittaneensa Musareissa talkoolaisena 2000-luvun puolivälistä asti, ja vetovastuun majoituksesta ottaneensa reilun kymmenen vuotta sitten. 

Hän uudisti systeemiä niin, että on laatinut jo ennen Musareita talkoolaisten työvuorolistan ottaen huomioon vuorotoiveet. Itse hän vaimonsa Riitta Järvisen kanssa on halunnut tehdä vuoroja myös; olla osana porukkaa. Heidät mukaan lukien meitä oli kymmenen. Se on Vesan mielestä optimikoko, jolloin jokaiselle tulee riittävästi vuoroja, mutta aikaa jää myös festarivisiiteille. Usein kyllä se tapahtui unen kustannuksella. Porukkahenki oli hyvä ja teimme parhaamme yöpyjien viihtyvyyden ja turvallisuuden vuoksi. 

Talkoolaisena tajusi, kuinka monesta pienestä osasta festarien onnistuminen koostuu. Paljon suunnitellaan etukäteen, mutta aina on mahdollisuus yllätyksiin. Niihinkin notkeat vetäjät ja talkoolaiset pystyvät taipumaan. Toiset talkoolaiset tekivät ruokaa, jotta muiden muassa majoitusporukkakin jaksoi touhuta.

Majoituksessa talkoovuoroja tehtiin pareittain. Erään yövuoron aikana Vesa kertoi Musareiden ja omaakin TSL-historiaansa. Työväen Sivistysliiton Etelä-Hämeen piirijärjestö oli perustamassa festareita 52 vuotta sitten. Vesa itse on ollut TSL:n toiminnassa mukana myös piiritasolla puheenjohtajana vuodesta 2014, aina piirijärjestön toiminnan lakkauttamiseen 2023 vuoden loppuun asti. Aktiivi kulkeutui aikanaan Valkeakosken Työväen Musiikkitapahtuman talkoisiin mukaan. Yksitoista vuotta mukana on ollut Riitta, joka on Lahden TSL:n opinto- ja kulttuurivastaava. He muodostavat empaattisen tehokaksikon. He keskustelivat ja ottivat talkooryhmän hienosti huomioon kaiken hässäkän ja väsymyksen keskellä. He sentään olivat tehneet paljon töitä ja tunteja etukäteenkin. He muistivat moneen kertaan kiittää majoitustiimiläisiä osuudestaan.

Kyllähän talkoolaisuus antoi toisen ulottuvuuden perusfestarivieraan rooliin verrattuna. Muutaman päivän elimme festarikuplassa. Kutina jäi päälle ja uskon ensi vuonnakin sieltä talkoolaisena itseni löytävän.

Miten minä päädyin talkoisiin? Tapasin talvella miehen, joka lähes ensimmäiseksi pyysi mukaan, kun itsekin oli talkoisiin lähdössä. Erityisen kivaksi talkookuvion teki saada kokea festarikokonaisuus hänen kanssaan.

Kirjoitti: Tiina Hotti